NEW
Thursday, 04 June 2015 10:00

Elo - Zulimanit 4-1

Written by 
Rate this item
(0 votes)

Kauden 2015 kotiavauksessa 14.5. Eloa vastaan keskuskentän tekonurmelle asteli paikallisvastustaja Zulimanit. Aikaisemmissa kohtaamisisissa kaudella 2013 Zulut veivät ensimmäisen matsin 0 – 5 ja Elo voitti syyskierroksella 2 – 0. Kevättalvella pelatussa harjoitusottelussa Elo oli jälleen vahvempi 2 – 0- lukemin, joten Männistön Furia Rojalla oli ennakkoon lievä yliote vastustajasta.


Pelaajalistalla Elolla oli 20 nimeä, mikä mahdollisti runsaan rotaation kuormitetuimmille pelipaikoille ja oli osaltaan vaikuttamassa positiivisesti ottelun lopputulemaan. Yleisöäkin oli paikalle saapunut koleasta säästä huolimatta ainakin 25 henkeä.


Ottelun alku oli Elolaisittain vahva. Pallonhallinta oli Elon hallussa ja palloa pelattiin maata pitkin monipuolisesti niin keskustan kuin molempien laitojen kautta. Itseluottamusta ja peliasennetta näytti olevan rutkasti, mikä johtikin todella näyttävään avausmaaliin kahdenkymmenen minuutin kohdalla. Topparina pelannut Toni Tiilikainen ja vapaan roolin venkoilija Aki Lappalainen syöttelivät klassiseen savolaistyyliin Tomi Rönkölle maalintekopaikan, josta Tomin hieno laukaus etualanurkkaan laittoi verkon tötterölle.


Maalin jälkeisen keskialoituksen jälkeen vaikutti, että kentällä oli aivan toisenlainen Elo, kuin mikä pelin aloitti. Syötöt eivät enää löytäneet omille, kaksinkamppailut hävittiin ja vaikutti kuin pallo olisi polttanut jaloissa. Tämän takia ei ollut ihme, että vain pari minuuttia avausmaalin jälkeen palloa kaivettiin Elon pömpelistä. Zulujen Samuli Kokkonen linkosi todella pitkän rajaheiton maalille, ja syntyneestä härdellistä Sami Leskinen survoi pallon maaliin elolaisjalkojen kautta.


Takaiskumaalin jälkeen Elolla kesti vielä hetken saada juonesta kiinni, mutta loppuosa ensimmäisestä jaksosta pelattiin tasaisissa merkeissä. Erityisiä nimiä ensijaksolta on vaikea nostaa esiin, kaikkien kentällä olleiden oltua mukana niin hyvässä kuin pahassakin. Huonoja uutisia puoliajalta oli keskustopparina aloittaneen Iivo Koskisen loukkaantuminen. Peliin tämä ei juurikaan vaikuttanut, sillä paikkaajaksi pudotettiin kärjestä moniosaaja Tomi Rönkkö, jonka paikalle kärkeen saapui (naisyleisön riemuksi) Anton ”Öljy” Mustonen.


Toisen puoliajan alussa Zulut määräsivät tahdin ja Elo sinnitteli mukana. Pallo pyöri useita kertoja vaarallisesti Elon maalilla ja rangaistusalueella, mutta todellisiin tuhannen Vietnamin dongin paikkoihin vieraat eivät siltikään päässeet. Avausjakson hyvä lyhytsyöttöpeli ei oikein meinannut lähteä käyntiin syöttöjen päätyessä monesti vastustajalle tai jäädessä liian lyhyeksi. Vaikutti siltä, että syöttöihin ei keskitytty aivan täysin, ikään kuin syöttö olisi punanuttujen mielessä jo pelattu ennen kuin se oli jalasta lähtenytkään, jonka takia syötöistä tuli usein puolivillaisia lupsautuksia.


Hyvän joukkueen tuntee kuitenkin siitä, että huonot hetket saadaan selätettyä ja otettua aloite takaisin omiin käsiin, kuten helatorstaina nähtiin.


Pelin ratkaisu nähtiin reilun seitsemänkymmenen minuutin jälkeen, kun Anton Mustonen vaihdettiin oikeaksi toppariksi ja hänen tilallensa kärkeen tuli Roope Rytsy. Hetki vaihdoksen jälkeen Öljy lähetti Roopelle oikeaan laitaan imartelevan 60 metrisen kaaripallon. Roope haastoi nopeudellaan puolustajan ja käytti hyväkseen maaliltaan ulostulleen Zuluvahdin virhesijoittumisen; laidalta noin kolmestakymmenestä metristä lauottu pallo meni verkon perille upeasti mutta hienosti. Roope oli hetkeä aikaisemmin laukonut Elon ensimmäisen maalilaukauksen koko toisella jaksolla, joten sisääntulo oli todella sähäkkä.


Koko Punainen joukkue sai virtaa johtomaalista, ja kentällä olikin koko loppuajan käytännössä vain yksi joukkue. Oma peli alkoi sujumaan aivan ensimmäisen jakson alkupuolen tapaan.


Pari minuuttia johtomaalin jälkeen ottelun hahmo, Roope Rytsy, pääsi laatikkoon ja syötti takaviistoon keskikentän Kalpealle Ratsastajalle, Tomi Räsäselle. Kalpean sisäsyrjä toteutti ikiaikaista tehtäväänsä sijoittaen pallon rauhallisesti taka-alanurkkaan. Viimeiseksi jääneen neljännen maalin Roope teki lähietäisyydeltä Aki Lappalaisen hyvästä esityöstä muutama minuutti ennen täyttä aikaa. Lähellä oli myös Roopen hattutemppu, mutta lähes maaliviivalle tullut Akin kova syöttö oli vaikea tuikata pussiin pallon ohjautuessa taivaan tuuliin. Loppunumerot Elolle siis 4 – 1.


Kokonaisuutena peli oli hyvä varsinkin tulostaulua tarkastellessa. Toinen perättäinen voitettu peli muutetulla taktiikalla ja aistittavissa oleva voittamisen halu antaa luottamusta tuleviin otteluihin. On myös hienoa, että onnistujia ja erityisesti ratkaisijoita löytyy tällä hetkellä laajalta rintamalta. Parantamisen varaa on kovasti huolellisuudessa; joukkueessa olevasta taitopotentiaalista ei ole hyötyä, jos suorituksiin ei keskitytä kunnolla vaan helpotkin syötöt syydetään aika ajoin vastustajalle tai ne jäävät vajaaksi.


Erityisesti täytyy myös kiitellä joukkuetta siitä, että vaikeilla hetkillä ei aleta räkyttämään tuomarille (Jesus?) eikä omille kavereille, vaan keskitytään pelaamiseen ja sitä kautta kelkan kääntämiseen.


Tähdet:

3 – Robert Rytsy – upea sisääntulo kärkeen käänsi koko ottelun Punaisille. Ennakkoluuloton ja maaliahne esitys normaalisti laidalla pelaavalta herralta

2 – Tomi Rönkkö – tärkeässä osassa niin alkuun kärjessä kuin myöhemmin topparina

1 – Tomi Räsänen – nopea komento avausottelussa ”uudelle” pelipaikalle on tuonut kaivattua tasapainoa joukkueen pelaamiseen. Pitkästä aikaa sisäsyrjämaali, jollaisesta valmennusjohto on nähnyt unia jo pari kuukautta

Hemun raportti

Read 6825 times